Pure Dominance ! – Kohti kauden loppua

VarTa:n kaaduttua Kuopion kotipesässä Studentialla, oli monen haisoturin takki tyhjä. Kauden tärkein peli oli ohi, mutta silti edessä siinsi vielä kaksi “pakkovoittoa.” Vaikka Varkauden turnauksesta olisi riittänyt asemasodan sääntöjen mukaan vain kaksikin pistettä ( Matilaisen mukaan yksi ), ei sitä pidetty kyllin kunniakkaana – yhdessä miehin sovittiin pukukopissa, että täältä käydään hakemassa täydet neljä.

Edellisen pelin tiukkojen tilanteiden väsyttämänä, oli paikalle Varkauteen saatu vain kolmella vaihtomiehellä pelaava puolikuntoinen kalaparvi.

 Sb Ainteg – Jaws 3-5

Aintegin mokkeosastolla oli tapahtunut joko uskomatonta kehitystä tai sitten miehen vaihdos. Äärimmäisen kovaa aloittanut Jaws hakkasi alun kymmenen minuuttia palloa päin ihmisen muotoista muuria. Hyvin pelannut veska antoi mustille toivoa ja Ainteg iskikin illan ensimmäisen sitten harmittavasti sisään ennen valkoisia.

Peli tuntui kuitenkin olevan hyvin Jaws:in hallussa ja Korhonen otti maalilla kiinni sekä helpot että vaikeat vedot. mutta omat maalihanat pysyivät pelottavan kauan kiinni. Vihdoin Matilainen läpäytteli sisään tärkeän ensimmäisen maalin ja Vilpponen säesti heti perään toisella. Sinivalkeat olisivat ehkä jo päässeet karkumatkalle, ellei ikääntynyt ja nähtävästi sokeakin joukkueenjohtaja olisi syöttänyt palloa vahingossa suoraan vastustajan lapaan, minkä seurauksena syntyneestä 2-1 tilanteesta pääsi Ainteg iskemään pelin jälleen tasoihin. Peli oli vaarassa lässähtää kuin Kemiläisen Kebnen reissu.

Tiukoissa paikoissa tarvitaan aina parrakkaita miehiä. Tämän ikivanhan sanonnan todisti faktaksi Kapteeni Nylund joka teki tasatilanteessa taas kerran sen mitä todellisen kapteenin on tehtävä – Nylund karvasi pallon itselleen keskialueella ja runnoi lävitse kahdesta vastustajasta sijoittaen pitkän juoksunsa päätteeksi pallon verkkoon ja Jawssin johtoon.

Kolmannessa erässä alkoi sitten jo koko kaudelta tuttu Jawsin pakkopeli. Pallo liikkui sulavasti kuin Virtasen grillikeppi Levillä. Hyökkääjiltä pelattiin pakeille ja tilanteet olivat välillä kuin ylivoimaharjoitetta. Näytösluonteisesti palloa liikutettiin välillä jopa liiankin paljon ja vedot jäivät yllättävän vähiin. Peliväline oli muutaman vaihdon lähes pelkästään sinivalkoisten hallussa. Nulpponen ja Vaherto ampuivat kerta toisensa jälkeen puolustuslinjasta vaarallisia rannevetoja vastustajan päätyyn ja hyökkääjät kärkkyivät ribareita.

Jaws sai aikaan ylivoiman kun edellisestä mokastaan nyt henkisestikkin vammautunut Grönholm kävi kaatumassa varsin näyttävästi vihulaisen hipaistessa turhautuneena hänen hentoja lanteitaan. Ylivoimasta kiitti komeasti Matilainen, joka paikkaili työtapaturmaansa ( rankkari=ohi) ja napautti sisään jo illan toisensa, hyökääjäksi vanhoina päivinään siirtyneen Voutilaisen kauniista syötöstä. Pelin viimeisen maalin viimeisteli vielä lähietäisyydeltä Grönholm, kun Manninen pisti jo tavaramerkkinään olevan julman katseharjautuksensa päätteeksi nappisyötön juoksevan miehen lapaan.

Ainteg kaatui taistellen ja esitti varsinkin ensimmäisessä erässä todella hyvää peliä -Selvää kehitystä alkukaudesta.

Jaws – Sporting Warkaus 9-1

Illan isoin pettymys. Odotettiin todella kovaa ja hiukan veristäkin peliä. Verta kyllä tuli Vilpposen jalasta, mutta se taisi olla peräisin raavituista finneistä. Peli taas oli yhtä kovaa kuin Korhosen vatsa pelipäivän aamuna – eli ei kovinkaan kovaa.

Taistelu alkoi erikoisissa tunnelmissa. Miehistö oli pelottavan kylläinen ja haukottelua nähtiin jopa tärkeää peliä edeltävinä hetkinä. Sinivalkoinen porukka oli luultavasti uusien kompressiopaitojensa kireyden tähden saanut jonkinlaisen veritulpan aivoihinsa.

Joukkueenjohto päätti ottaa kovat keinot herättelyyn. Huudoksi valittiin nopeasti – NÄLKÄ! Jo perinteikkään “Jawsin!” Sijaan. Ainakin Mannisella oli hirmuinen nälkä – ja se näkyi. Heti ensimmäisessä vaihdossa karvasi Nylund pallon kulmasta Manniselle, joka iski pienestä kulmasta sisään hirvittävän ruoskan. Pelikello oli kulkenut vasta vajaan minuutin. – Myöhemmin pohdittiin sitä, kaatoiko jo tämä maali Sportingin? Jos ei niin ainakin seuraava sen täytyi olla – Nylund nimittäin ampui heti seuraavassa vaihdossaan maalin, tällä kertaa komeasti sivuputken kautta.

Sporting ei ehtinut toipua maalista kuin kaksi minuuttia, sillä hyökkääjäksi yleisöäänestyksellä valittu Savon Tarzan näytti miksi vastuuta oli annettu. Voutilainen neppaili luvuiksi jo kolme – nolla. Vastustaja ei ottanut aikalisää, vaan yritti hakea maalia lähinnä soolojuoksuilla. Turnauksen parhaiksi pelaajiksi valitut Joni Nulpponen ja Henrik Vaherto ( jälkimmäinen nappasi myös Most Viril Player palkinnon ) kuitenkin estivät jatkuvan yrityksen hyvällä sijoittumisellaan ja erinomaisella pallonsuojauksellaan. Apuna taisi olla myös muutama punainen tolppa.

Kun vastustaja ei sitten saanut mitään aikaan, alkoi sinivalkoisilta tulla lunta tupaan. Vilpponen, Matilainen ja Manninen syvensivät kuilua maaleillaan ja viimein näki päivänvalon myös kauan odotettu lapsi. Henrik Vaherto pääsi mälläämään sisään kauden ensimmäisensä! Ja millä tavalla hän sen pisti sisään – se luikahti maaliin kuin kebabrulla Vilpposen suikkeliin. Riemulla ei ollut rajoja ja kovaksi luultu ottelu kääntyi taisteluksi Korhoselle pelattavasta nollapelistä.

Koko joukkueen harmiksi tässä ei aivan onnistuttu, sillä vastustaja sai nappaistua yhden armomaalin itselleen. Onneksi tämäkin kuitattiin vielä viimeisillä minuuteilla Vilpposen ja Nylundin toimesta.

Viimeiseen turnaukseen matkataan hakemaan nousua seuraavalle tasolle. Nelosdivariin riittää yksi piste, mutta aikomuksena on ottaa kaikki neljä.